Oletko kontrollifriikki?

Kun homma karkaa käsistä..

Kontrollointi- ja organisointikyky sekä asioista huolehtiminen ovat hyviä ja hienoja piirteitä, mutta nekin voivat mennä liiallisuuksiin. Tällöin seuraukset ovat haitallisia itselle, parisuhteelle, perheelle, työkavereille ja muille läheisille. 

Ennenkaikkea liiallinen kontrollointi tekee hallaa kontrolloijalle itselleen. 
Kontrollifriikistä saattaa vähintäänkin tuntua, ettei hänellä ole elämää kaikesta kiireestä ja tohinasta huolimatta.

Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että kontrollifriikki polttaa itsensä loppuun. Sitä helposti tekee liikaa ja unohtaa huolehtia itsestään. Lopuksi kuitenkin uupumus yllättää.



Milloin kontrollointi on liiallista?

Kontrollointi on mennyt liialliseksi, kun se uuvuttaa sinut tai vahingoittaa ihmissuhteitasi. Tällöin siitä on päästävä eroon. Ihan ensimmäiseksi olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten olet tähän joutunut? Millainen vuosi sinulla on takanapäin? Millaisia muutoksia ja asioita on tapahtunut? Oletko tehnyt sinulle tärkeitä asioita ja nauttinut elämästäsi? Vai oletko ollut liian ankara itsellesi ja vaatinut liikaa?

Kun kontrollointi menee sairaalloiseksi, pysähtyminen on vaikeaa. Mieti milloin olet viimeksi ottanut rennosti? Kiinnitä myös huomiota siihen, kuinka olet viimeaikoina nukkunut ja syönyt. Kun kontrollointi ja sen aiheuttama stressi menee liiallisuuksiin, usein ensimmäisenä uni ja ruokailuhalut kärsivät. Mitä tapahtuisi jos hieman höllentäisit otettasi, ottaisit hieman iisimmin? Muuttuisiko asiat ja olisko muutos pahasta?

Opettele sanomaan ei. Kaikelle ei tarvitse löytää aikaa kalenterista. Heti kaikki minulle ja nyt- on useimmiten kontrollifriikin toimintaperiaate. Myöskin tällöin läheisesi ovat tottuneet odottamaan sinulta tätä toimintamallia. Onko asiat todellakin maata kaatavia, vai voisikohan niitä siirtää esimerkiksi huomiselle? Voiko joku toinen mahdollisesti auttaa sinua asiassa, vai oletko sinä ainut henkilö joka tähän kykenee? Jos et kykenekään niin mitä tapahtuu? Ota hetkeksi etäisyyttä ja tutki itseäsi. Harjoittele tietoista rentoutumista ja järjestä itsellesi omia hetkiä.

Kaikessa ei myöskään tarvitse aina olla paras. Sitä helposti yrittää suorittaa kaikilla osa-alueilla ja yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Niin töissä, parisuhteessa, kaverisuhteissa, harrastuksissa. Jokaisessa asiassa, jokaisena päivänä ei vain aina kykene olemaan se paras ja se on vain hyväksyttävä.

Koita välillä olla myös täysin järjetön. Tee extempore jopa ihan hulluja asioita. Kaikessa ei tarvitse olla logiikkaa tai järkeä. Yritä välillä olla ilman aikatauluja ja muita sääntöjä ja salli itsellesi välillä nautintoja!


"Life is about not knowing, having to change, taking the moment and making the best of it, without knowing what's going to happen next."

I can see clearly now, the rain is gone

Pitkän suhteen jäädessä taakse, tajusin vasta nyt että normaali parisuhde ei ole jatkuvasti radikaalia ylä- tai alamäkeä. Olen kaivannut pitkään tasaisuutta ja turvallisuutta elämääni. Tykkään kyllä haasteista ja muutoksista, mutta sitä en kaipaa parisuhderintamalla. Parisuhteen kuuluisi olla tuki ja voimavara sekä sen kuuluisi saada omat sekä toisen parhaat puolet esille.

Ero opettaa paljon uusia asioita itsestä. Sitä huomaa myös, että ehkä oikeanlaisen ihmisen kanssa ei olekaan niitä samoja riitoja ja taisteluita kun edellisen kanssa. Kun ihmiset ymmärtävät toisiaan, kommunikointi pelaa ja arvot ja elämän suunta on samantyylinen, ei tule niin suuria konflikteja. Erotessa toki huomaa myös asioita toisessa, jotka ovat aiemmin jääneet vaaleanpunaisten lasien alle.
Näkee niin sanotusti metsän puilta. Itsestäänselvät, normaalissa parisuhteessa vaaditut asiat kuten luottamus, avoimuus, läheisyys, toisen huomioiminen ja kunnioitus sekä kommunikointi kuuluisi löytyä jokaisesta suhteesta.

Ero on useimmille henkisen kasvun paikka, kun kaikki tuttu ja turvallinen häviää. Sitä saattaa aluksi tuntea jääneensä tyhjänpäälle, mutta toisaalta se on hyvää aikaa toteuttaa asioita, joista on esimerkiksi vain haaveillut aiemmin. Koko identiteetti joudutaan rakentamaan uudelleen ja alku on sellaista hakemista asioiden kanssa. Tämä on mainio hetki pysähtyä miettimään, mitä haluaa elämältä? Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä? Kerrankin on aikaa keskittyä vain itseensä ja toteuttaa niitä itselle tärkeitä asioita.

Ihmisen läpikäytävät tapahtumat ja elämänmuutokset muokkaavat omaa käytöstä sekä ajattelumaailmaa. Myöskin ns. matkalta poimitut huonot mansikat opettavat meille asioita itsestämme ja ympäristöstämme.
Menneisyys on  kaikilla, ja vaikka se siellä ei olisikaan aina niitä parhaita muistoja,  niin sitä ei kuulukaan unohtaa täysin. Se on kuitenkin osa elämäämme ja kehittää meitä ihmisinä.

Kehitystä ei yleensä itse huomaa sen hitauden tai pysyvyyden vuoksi.
Lapsuus ei myöskään määrittele ihmisen loppuelämää.
Lisäksi pelkkä ympäristökään ei muokkaa ihmistä – ihminen muokkaa ympäristöä, joka muokkaa ihmistä.

Isn't it cool when the days that are supposed to feel good, actually do? ~Jim Carrey