Kenkätuskailua ja ihana julkinen liikenne!

Tänään pääsin viettämään kaupungin sykkeeseen ja lumipyryyn laatuaikaa rakkaan ystävättäreni kanssa. 5 jälkeen alkoi kenkien metsästys minulle - toivotonta. Kaikkialla kierreltiin ja vähän ennen 8 illalla aloin jo luovuttaa. En olisi ikinä jaksanut itse juosta noissa kaupoissa ilman tätä ystävääni joka saa aina hymyn huulille! Oli kyllä taas niin mahtavia juttuja, että!

Ostin muuten vitsillä peruukin mahdollista uutta vuotta varten, miestä varten sekä mahdollisia tulevia naamiaisia varten. Sovitin kotona peruukkia ja meikkailin joka taisi saada miehen villille päälle..uusi erilainen nainen! Whooa! Vähän ajan kuluttua miestä alkoi ramasta ja hän lähti tutimaan. Päälleni jäi Niken urheilubyysat sekä pornahtava pinkki pitsinen rintaliivitoppi, josta muhkut rintani paistoivat flirttaavasti läpi - toisinsanoen näkyivät kokonaan. Hypin ne päällä olohuoneessa kunnes ovikello soi - kävin avaamassa oven ja siellä oli isäni pikku kummipoikani kanssa. Isä huudahti järkyttyneellä äänellä, että pue nyt hyvä tyttö päällesi, jolloin muistin mukavan oloasuni.. Isä kysyi heti perään "Miksi ihmeessä sulla on peruukki päässä?!" Sitä voi jokainen pohtia. :D



Tänään muuten palaillessani shoppailukierrokselta bussi muistutti minua taas siitä, miksi kannattaa (Lue: ei kannata) käyttää julkisia. Ihmettelin vahvaa käryä bussissa ja selvästi muutkin matkustajat huomasivat sen. Hetken päästä bussikuski pysäyttää bussin, kurkkaa ulos ja huutaa - "Kaikki ulos!"
Bussin rengas oli tulessa. Mahtavaa. Onneksi kellekään ei kuitenkaan käyny mitään..

Joulu ohi ja lapsuus hukassa

Tällä kertaa oli kyllä parempi joulu kuin aikaisempina vuosina. Jo itsessään se, että saimme tuota valkeata moskaa maahan on kummallisen tärkeää. Se vaikuttaa fiilikseen, talvi tuntuu talvelta ja joulu joululta. Muutenhan vihaan lunta. Vihaan hiihtämistä, kaikkea kylmässä olemista. Minä olen tyytyväinen kun lämpötila ylittää 25 asteen ja aurinko porottaa.

Mikä sitten tekee joulun? Jokaisella ihmisellä on varmaan se oma juttunsa mistä saa joulufiiliksen. Pohdin tätä juuri ennen joulua, että mikä nykyään menee joulussa pieleen. Se ei tunnu enään samanlaiselta. En perkele ole enään lapsi! Vaikkakin lahjoja tulee melkein samalla mitalla kuin lapsena, enkä kauhean kauaa joulupukkiin uskonutkaan...jotain puuttuu. Ne on ne hiton joulukoristeet, ehkäpä?

Kuinkakohan moni lapseton aikuinen ihminen jaksaa oikeasti koristella koko kotinsa niin kuin ennen? Nostan hattua niille jotka jaksaa. Mä en jaksa. Meillä oli tapana sen ainaisen kuusen koristelun lisäksi vaihtaa punaiset jouluverhot, joulupöytäliinat ja oli runsaasti erilaisia jouluisia koristeesineitä.

Joulumusiikki soi, kynttilät paloivat ja tunnelma oli katossa. (Ja olin edelleenkin lapsi!) Nyt joulussa odottaa lähinnä vain ruokaa...ja sitä puuttuvaa joulutunnelmaa.

Tahtoisin olla taas lapsi. Muistelin juuri yksi päivä, miten silloin kaikki oli kivempaa. Jopa karkitkin maistuivat paremmalta..No ei nyt sentään, ihan hyvin ne edelleenkin uppoaa!

Mutta kuinka lapset osaavatkaan keksiä kaikkea kivaa tekemistä. Nykyinen ongelma tällä mun köyhällä aikuisiällä tuntuu olevan tekemisen puute. Jos ei ole kauheasti rahaa, mitä voi tehdä? Joojoo, runsaasti tekemistä: voi siivota, käydä kävelyllä, mennä piknikille tai rannalle kesäaikaan, pyöriä netissä, pelailla ja katsoa leffoja kotona. Mutta mitä sitten kun nuo kaikki on tehty? Tuo on ilmeisesti sitä arkea mistä minulle lapsena puhuttiin.

Lapsena oli niin paljon kaikkea:
kiiltokuvat, tarrat, barbit, ponit, majojen rakentaminen, keinupolttikset ja kirkonrotat yms leikit ja pelit.
Mitäköhän jengi sanois jos mä vaikka rakentaisin itselleni majan? Voisinhan kysyä naapurinlapsia auttamaan.


Yksi päivä tosissaan pohdin, että mitä jos kerään kaikki ystäväni yhteen ja ehdotan, että leikitäänkö poliisia ja rosvoa. Se oli kyllä superhauska leikki. Poliisit laskee sataan, jonka aikana rosvot pakenevat ja sitten alkaa rosvojen etsintä! Kuinkakohan moni suostuisi? En kyllä ehkä kehtaisi edes kysyä... x)