Oletko kontrollifriikki?

Kun homma karkaa käsistä..

Kontrollointi- ja organisointikyky sekä asioista huolehtiminen ovat hyviä ja hienoja piirteitä, mutta nekin voivat mennä liiallisuuksiin. Tällöin seuraukset ovat haitallisia itselle, parisuhteelle, perheelle, työkavereille ja muille läheisille. 

Ennenkaikkea liiallinen kontrollointi tekee hallaa kontrolloijalle itselleen. 
Kontrollifriikistä saattaa vähintäänkin tuntua, ettei hänellä ole elämää kaikesta kiireestä ja tohinasta huolimatta.

Jossain vaiheessa tullaan siihen pisteeseen, että kontrollifriikki polttaa itsensä loppuun. Sitä helposti tekee liikaa ja unohtaa huolehtia itsestään. Lopuksi kuitenkin uupumus yllättää.



Milloin kontrollointi on liiallista?

Kontrollointi on mennyt liialliseksi, kun se uuvuttaa sinut tai vahingoittaa ihmissuhteitasi. Tällöin siitä on päästävä eroon. Ihan ensimmäiseksi olisi hyvä pysähtyä miettimään, miten olet tähän joutunut? Millainen vuosi sinulla on takanapäin? Millaisia muutoksia ja asioita on tapahtunut? Oletko tehnyt sinulle tärkeitä asioita ja nauttinut elämästäsi? Vai oletko ollut liian ankara itsellesi ja vaatinut liikaa?

Kun kontrollointi menee sairaalloiseksi, pysähtyminen on vaikeaa. Mieti milloin olet viimeksi ottanut rennosti? Kiinnitä myös huomiota siihen, kuinka olet viimeaikoina nukkunut ja syönyt. Kun kontrollointi ja sen aiheuttama stressi menee liiallisuuksiin, usein ensimmäisenä uni ja ruokailuhalut kärsivät. Mitä tapahtuisi jos hieman höllentäisit otettasi, ottaisit hieman iisimmin? Muuttuisiko asiat ja olisko muutos pahasta?

Opettele sanomaan ei. Kaikelle ei tarvitse löytää aikaa kalenterista. Heti kaikki minulle ja nyt- on useimmiten kontrollifriikin toimintaperiaate. Myöskin tällöin läheisesi ovat tottuneet odottamaan sinulta tätä toimintamallia. Onko asiat todellakin maata kaatavia, vai voisikohan niitä siirtää esimerkiksi huomiselle? Voiko joku toinen mahdollisesti auttaa sinua asiassa, vai oletko sinä ainut henkilö joka tähän kykenee? Jos et kykenekään niin mitä tapahtuu? Ota hetkeksi etäisyyttä ja tutki itseäsi. Harjoittele tietoista rentoutumista ja järjestä itsellesi omia hetkiä.

Kaikessa ei myöskään tarvitse aina olla paras. Sitä helposti yrittää suorittaa kaikilla osa-alueilla ja yltää parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Niin töissä, parisuhteessa, kaverisuhteissa, harrastuksissa. Jokaisessa asiassa, jokaisena päivänä ei vain aina kykene olemaan se paras ja se on vain hyväksyttävä.

Koita välillä olla myös täysin järjetön. Tee extempore jopa ihan hulluja asioita. Kaikessa ei tarvitse olla logiikkaa tai järkeä. Yritä välillä olla ilman aikatauluja ja muita sääntöjä ja salli itsellesi välillä nautintoja!


"Life is about not knowing, having to change, taking the moment and making the best of it, without knowing what's going to happen next."

I can see clearly now, the rain is gone

Pitkän suhteen jäädessä taakse, tajusin vasta nyt että normaali parisuhde ei ole jatkuvasti radikaalia ylä- tai alamäkeä. Olen kaivannut pitkään tasaisuutta ja turvallisuutta elämääni. Tykkään kyllä haasteista ja muutoksista, mutta sitä en kaipaa parisuhderintamalla. Parisuhteen kuuluisi olla tuki ja voimavara sekä sen kuuluisi saada omat sekä toisen parhaat puolet esille.

Ero opettaa paljon uusia asioita itsestä. Sitä huomaa myös, että ehkä oikeanlaisen ihmisen kanssa ei olekaan niitä samoja riitoja ja taisteluita kun edellisen kanssa. Kun ihmiset ymmärtävät toisiaan, kommunikointi pelaa ja arvot ja elämän suunta on samantyylinen, ei tule niin suuria konflikteja. Erotessa toki huomaa myös asioita toisessa, jotka ovat aiemmin jääneet vaaleanpunaisten lasien alle.
Näkee niin sanotusti metsän puilta. Itsestäänselvät, normaalissa parisuhteessa vaaditut asiat kuten luottamus, avoimuus, läheisyys, toisen huomioiminen ja kunnioitus sekä kommunikointi kuuluisi löytyä jokaisesta suhteesta.

Ero on useimmille henkisen kasvun paikka, kun kaikki tuttu ja turvallinen häviää. Sitä saattaa aluksi tuntea jääneensä tyhjänpäälle, mutta toisaalta se on hyvää aikaa toteuttaa asioita, joista on esimerkiksi vain haaveillut aiemmin. Koko identiteetti joudutaan rakentamaan uudelleen ja alku on sellaista hakemista asioiden kanssa. Tämä on mainio hetki pysähtyä miettimään, mitä haluaa elämältä? Mitkä asiat ovat itselle tärkeitä? Kerrankin on aikaa keskittyä vain itseensä ja toteuttaa niitä itselle tärkeitä asioita.

Ihmisen läpikäytävät tapahtumat ja elämänmuutokset muokkaavat omaa käytöstä sekä ajattelumaailmaa. Myöskin ns. matkalta poimitut huonot mansikat opettavat meille asioita itsestämme ja ympäristöstämme.
Menneisyys on  kaikilla, ja vaikka se siellä ei olisikaan aina niitä parhaita muistoja,  niin sitä ei kuulukaan unohtaa täysin. Se on kuitenkin osa elämäämme ja kehittää meitä ihmisinä.

Kehitystä ei yleensä itse huomaa sen hitauden tai pysyvyyden vuoksi.
Lapsuus ei myöskään määrittele ihmisen loppuelämää.
Lisäksi pelkkä ympäristökään ei muokkaa ihmistä – ihminen muokkaa ympäristöä, joka muokkaa ihmistä.

Isn't it cool when the days that are supposed to feel good, actually do? ~Jim Carrey

Elokuva-arvosteluja: Monica Belluccin parhaat

Monica Bellucci, syntynyt 20.syyskuuta 1964 Italiassa, on näyttelijä ja entinen valokuvamalli.

Alla esittelyssä 2 lempielokuvaani jossa Monica näyttelee.

MALÉNA - synkkää kauneutta

Kun kaunis nainen nimeltä Malena jää leskeksi alkavat kylän miehet, että pojat lähestyä surevaa naista. Himon lisäksi miehet ajattelevat nuorta kaunotarta jonkinnäköisenä palkintona jonka ahkerin saa.
Samalla kylän kateelliset ihmiset, miehet sekä naiset tekevät hänen elämästään sietämättömän.

Malenaa seuraa 13-vuotias poika nimeltä Renato, joka rakastuu Malenaan tulenpalavasti eikä saa pois tätä ajatuksistaan. Itseasiassa elokuva kertoo Renatosta, joka on kuitenkin liian pieni ja avuton jotta voisi suojella Malenaa häntä ahdistelevilta kylän ihmisiltä. Pojan fantasiat Malenasta ovat jokseenkin härskejä mutta myöskin huvittavia..

Elokuvassa itsessään ei hirveen monta dialogia Monicalla ole, vaan hän näyttelee enemmänkin kehonliikkeillä ja ilmeillään. Leffassa on viehättävää nostalgiaa ja lämmintä huumoria sekä omaa myös hienon kuvauksen ihmisten kateellisuudesta ja mitä kateus voi saada aikaan.








IRREVERSIBLE - brutaali

2002 Cannesissa paljon kohua ja paheksuntaa aiheuttanut Irréversible on vastemielinen ja brutaali elokuva. Silti siinä on jotain mielenkiintoista ja se on yksi lempileffoistani. Vastenmielinen ja kaoottinen kuvaustapa aiheuttaa pahoinvointia jo itsessän ilman sen kummempia splatterkohtauksia.

Elokuva pistää kuitenkin miettimään ja pohtimaan. Kamera pyörii holtittomasti valojen vilkkuessa taustalla, aiheuttaen ahdistavan, kaoottimaisen tunnelman elokuvan edetessä käänteisessä järjestyksessä.

Leffassa esiintyvä raiskauskohtaus on tehty väkivaltaleffoihinkin tottuneelle katsojalle erittäin epämiellyttäväksi. Ikävä kyllä siinä kohtaa kameran heiluminen loppuu, eikä kamera pitkän raiskauskohtauksen aikana käänny kertaakaan mihinkään, vaikka katsoja sitä kerkeää useaan otteeseen toivomaankin.

Leffa ei kiertele eikä tarjoa ulospääsyä epämiellyttävistä kohtauksista vaan näyttää brutaalimmatkin kohtaukset sellaisenaan kun ne ovat.

Irreversible kertoo väkivallasta sekä kostosta ja onnistuu puristamaan väkivallalla shokeeratun katsojan mielestä ajatuksia ja pohdintoja siitä kuinka synkkä ihmismieli on ja mitä seurauksia väkivallasta aiheutuu.

Traileri:    http://www.imdb.com/video/screenplay/vi2601845529/

Ihanakamala avioliitto - vai kuinkas se nyt olikaan?

Olen kuullut huhuja siitä, mitä naimisiin menon jälkeen tapahtuu. Nainen lihoaa. Seksielämä hyytyy. Ja kuinka naisen ensiaskel avioliiton jälkeen on hiusten leikkaus. Senhän minäkin tein. Jotenkin koomista kun sen tajusin.. Kaikki edellä mainitut ovat kuitenkin onnekseni vielä kunnossa, hiustenleikkausta lukuunottamatta.

Yli puolet nykypäivän liitoista hajoaa tilastojen mukaan.
Vastoin yleistä luuloa, avioliittoa ei kuitenkaan hajota se naimisiinmeno, vaan ihmiset ihan itse.
Säännöllisten kukkien kastelun lisäksi kotosalla, myös sitä parisuhdetta täytyy hoitaa ja huoltaa.



Olen miettinyt mitkä asiat minulle merkitsevät avioliitossa/parisuhteessa ja mitkä saavat arjen sujumaan ihanasti.

Vanhojen muistelu.

Mielestäni on tärkeää muistella vanhoja kivoja juttuja ja yhteisiä tekemisiä. Niistä saa aina hymyn huulille. Miten paljon sitä jääkin muistoja ja hetkiä mieleen.. Mulle nousee esim. heti hymy huulille kun mietin meidän häämatkaa tai vaikkapa alkuvaiheita kun tapailimme. :)

"Do you love me because I am beautiful, or am I beautiful because you love me?"

Luottamus ja rehellisyys - avainsanoja. Ilman näitä avioliitto, tai mikään parisuhde ei voi olla vakaalla pohjalla.

Avioliittolainkin mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Lain perusperiaatteen mukaan puolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta ja yhteisesti toimia perheen hyväksi. Pidetäänpäs se mielessä..

Myöskin intohimo ja seksuaalisuus ovat mielestäni erittäin vahvassa roolissa. Tärkeää on molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä. Tietenkin mahdolliset työt/lapset yms. vaikuttavat siihenkin, mutta kun seksielämä hymyilee, hymyilee monet muutkin asiat! Mielestäni uusien juttujen kokeileminen ennakkoluulottomasti tuo vain uusia ulottuvuuksia - jos ei, niin sitten se ei ollut se oma juttu.

Oman vakituisen kumppanin läsnä ollessa ei tarvitse häpeillä tai ujostella mitään, vaikkakin sitä parisuhteissa varmasti tapahtuu. Yleensä tälläinen kumpuaa siitä, ettei olla sinut itsensä kanssa. Tutustukaahan eka itse itseenne, ennekuin vaaditte teidän vartalon tuntemusta kumppaniltanne. Kaksi ihmistä löytöretkellä samanaikaisesti on aina haastavampaa kuin yksi. ;) Jotta kumppani voisi miellyttää sinua sängyssä, on sinun myös itse tiedettävä mistä tykkäät.

Toinen ei myöskään saa painostaa toista ja uusiin asioihin voidaan tutustua ajan kanssa, toisen suostumuksella tietenkin. Kannattaa muistaa, että kyseessä on kuitenkin se oma ihana ja luotettava kumppani, joten mitä turhaa kainostelemaan!

Riitoja on jokaisella. Tärkeätä on pystyä olemaan ihan oma itsensä ja tuomaan esille omat mielipiteet sekä tunteet.

Riidoissa kannattaa yrittää pysyä faktoissa ja jättää turhat syyttelyt ja nimittelyt väliin. Riidassa kuitenkin jompi kumpi osapuolista on oikeassa, tai sitten molemmissa on hieman vikaa. Jos itse tietää olevansa syyllinen, pitää yrittää nöyrtyä ja myöntää se, vaikka se joskus vaikealta tuntuukin.

Mykkäkouluista ei ole kauheasti hyötyä, kehittävempää olisi keskustella asiat suoraan läpi. Toki jokainen kokee vihantunteet yms. erilailla ja riitakäyttäytyminen on myöskin erilaista.

Itse esimerkiksi en osaa keskustella hermostuessani huutamatta, kovaääninen kun olen muutenkin. Volyymit lähtee herkästi nousuun....! :D

Pitää myöskin yrittää oppia lukemaan sitä toista ja tarvittaessa pyytämään anteeksi jos siihen on aihetta.

"Love is like a mountain,
hard to climb,
but once you get to the top

the view is beautiful."

Oma elämä ja me -henkisyys

Oma aika on tärkeää molempien osapuolien kannalta. Vaikka parisuhteessa muodostuukin vahva me-side ja monet asiat jaetaan, on tärkeää että molemmilla on omaa yksityisyyttä ja aikaa tarvittaessa. Sen takia molemmilla omat menot ja harrastukset eivät tee pahaa parisuhteessa, päin vastoin.

Nauru ja huumori - yhteiset ilon aiheet tekevät hyvää! Mikä sen parempaa kun kölliä sohvalla ja nauraa räkättää yhdessä kaikenmaailman tyhmille jutuille...eli toisin sanoen, se oma kumppani on myös hyvä ystävä. Voidaan jakaa ilot ja surut, ja tarvittaessa osataan hoivata ja lohduttaa toista.

"The spaces between your fingers were created so that another's could fill them in."




Täydellisen vaimon titteliä hakemassa..

Olen välillä miettinyt, kuinka tahtoisin olla täydellinen ja ihana vaimo. Minulla on varmasti parannettavaa tietyissä osa-alueissa, mutta tahdon että toinen on onnellinen kanssani. Tahdon myös olla toisen silmissä viehättävä. Yritän pitää itsestäni huolta ja vaikka olisikin naimisissa, ei se tarkoita että nyt kun on mies saatu sanomaan tahdon, voidaan höllätä ja muuttua sohvamursuksi sipsipussien kera. Joskus toki yhteiset hetket sohvalla herkkujen kera on juuri sitä parhaimmistoa! Välillä pitää osata ottaa rennommin.

Yritän panostaa siihen, että olen huomaavainen ja herttanen, ja välttää turhaa kiukuttelua ja jopa ehkä satsata kodinhoitoon. Siinä olen meinaan aika surkea ja sen kyllä kaikki tietääkin..Vielä jonain päivänä minäkin opin!

Rakastunut tunnetila on upea! Se tuttu ihana fiilis, mikä alkuaikoinakin jyllää kokoajan. Ihan kun olisit juuri tavannut toisen vaikka vuosia onkin jo vierähtänyt useampi.

 "If there's time for only three words in my lifetime, it would be, I love you."

SALOU!

Heippis! Matkakohteeksi tosiaan valikoitui Salou, lupailin siitä päivittää vähän.

Menomatka Salouhun oli rankka. Niin perkeleen rankka, sanoisinkos.

Lähdettiin aamulla 04.00 kohti lentokenttää ja perillä Saloussa oltiin seuraavana päivänä 4-5 maissa.
Eka lento välilaskulla Frankfurtissa, sitten lentokenttäbussille ja muistaakseni 2hdella junalla. Tultiin taksilla Salouhun ja heitin vitsillä ikkunasta katellen että toivottavasti toi ei ainakaan oo meijän hotelli, hehe! No mutta, taksipa alkoi juuri sen kohdalla hidastaa...Se oli meidän hotelli!! Arguuspark, apartment hotel. En suosittele!

Ihmeteltiin ulkopuolella, asunto oli kerrostalo minkä pääoveen tarvittiin avaimet. Kuultiin, että respa on vähän matkan päässä, ehkä n. 200m. Käveltiin sinne, saatiin avaimet ja vihdoin hotelliin. Mielessä kiilsi ranta, mihin oli suunnitelmana mennä vielä hetkeksi köllimään!

Tulimme asuntoon, se oli aivan kauhea: Kämppä 1. tasossa. Metrin päässä vastapäätä parvekkeita! Eieieie.......Lattiat erittäin likaiset ja tahmaiset, tasot likaiset ja leivänmuruissa, vessapaperit ja lakanat puuttuivat, astiat olivat rasvaiset. "Ei voi olla totta!" Takasin respaan vitustuneen ilmeen kera ja valittamaan, että emme todellakaan aio yöpyö tossa läävässä yhdeksää päivää! Respan nainen pyörittelee silmiä ja antaa uudet avaimet. "Käykää kattomassa tämä huone!"

Lattiat edelleenkin likaset ( Vähän siistimmät kun edellisessä) ja tasoilla taas leivänmuruja. Lakanat ja wc-paperi puuttuu taas. Wc haisee. Käydään taas ketustuneena valittamassa ja todettiin että jos siivooja saadaan niin voidaan jäädä. Siivooja tulee ja pyyhkäsee huolimattomasti lattiaa (ei tasoja) ja pölypallero vierii esiin lattialle ja siihen se jääkin.

Käytiin koko loman ajan n. 6 kertaa valittamassa, kun mikään ei pelannut. Kysyttiin pyyhkeistä, että milloin ne vaihdetaan ja vastaus kuuluu "sitten kun te lähette"...Sama homma siivouksen kanssa...voi hyvää päivää!!!

Hotellin uima-allas alue on täynnä teinejä - jeejee, kunnon nuorisokämppä. Haettiin lomalta rentoutusta, ei bileitä. Allas alue on todella askeettinen ja ruma, lasten allas on n. 15cm täynnä jotain liejua ja pulloja sekä roskia, poissa käytöstä. Allas-alueen suihkut eivät toimineet.

Kaiken valituksen ja alkujärkytyksen jälkeen päästiin rannalle käppäilemään 8 maissa.


Muu loma ekaa päivää ja paluupäivää (joka oli myöskin rasittavan pitkä) oli oikein ihana ja rentouttava, Salou on nätti ja vehreä paikka pitkine rantaboulevardeineen.
Rannat  ovat pitkät, vaikkakin todella crowded, eli tungosta riitti.

Plussaa, että brittejä ei pahemmin ollut, vaan turistit koostuivat lähinnä ranskalaisista, muualta tulevista espanjalaisista ja venäläisistä ja hollantilaisista.

Pahemmin ei tullu syötyä ulkona kun paikallisissa hampurilaismestoissa :D ja tehtiin enimmäkseen kotona ruokaa, mutta kerran käytyyn syömässä niin täytyy sanoa että ruoka oli kyllä viimesen päälle.

Yöelämä oli todella vilkasta ja ihan kunnon klubejakin löyty, maustettuina hyväkroppasilla esitanssijoilla!

Käytiin myös historiallisessa kaupungissa Tarragonassa joka oli kyllä todella kaunis kaupunki. Tykkäsin hirmusesti, ihanan idyllinen. Yhen yön bilevisiitti tehtiin myös Barcelonaan, hitsin iso mesta kyllä!


Ohessa vähän kuvia reissulta. :)

Salou

Tarragona

Barcelonaa vähän..