Ihmiset ja kiire. Tuntuu että kaikilla on kamala kiire joka paikkaan. Ihminen tekee itse itselleen kiireen. Luo aikatauluja, milloin on harrastusta, työtä, kaupassa käyntiä, ystävien näkemistä, pitää käydä siellä sun täällä. Ja sitten siitä stressataan kauheasti. En ymmärrä, miten ennen vanhaan käytettiin lankapuhelimia. Nykyään tuntuu, ettei ihmisillä ole edes kunnolla aikaa vastata puhelimeen, mitäs sitten jos olisi kotipuhelin? Eihän sitä tavoittaisi enään ketään.
Pääkaupunkiseutu on hyvä esimerkki. Jokainen juoksee jotakin kohti, jokaisella on joku määränpää. Kasvojen ilme on useimmiten kiristynyt ja tuskastunut, eikä kellään ole pahemmin aikaa pysähtyä hetkeksi. Ihmiset eivät hymyile. Jos osut johonkin vahingossa, tulee vihainen mulkaisu ja mahdollinen tönäisy takaisin.
Busseissa ihmiset istuvat naama vääränä ja huutavat 3 minuuttia myöhässä tulleelle bussikuskille miten hän kehtaa. Kerrankin eräs nainen katsoi vihasena kelloa pysäkillä tuhahtaen ärsyyntyneesti, että kello on jo 23 yli! Bussin oli määrä tulla 22 yli.
Kaupan tiskille jonottaessa ihmiset naputtavat sormia ja mulkoilevat kassatätiä vihaisesti. Koska MULLA on kiire. MUN pitää päästä nyt tästä. MINÄ en jaksa odottaa. MINÄ olen väsynyt ja MINULLA on ollut rankka päivä. Ihmisten itsekeskeisyydestä ja töykeydestä näkee joka päivä useita esimerkkejä. Ihmiset ja törkeyksien huiput. Jaottelisin nämä muutamaan ryhmään, tosin nämä voivat olla samoja ihmisiä, jotka valittavat kaikesta. Tässä Helsingin "suurimmat" ongelmat:
1. Kulkuvälineongelmaiset ihmiset. Poikkeuksellisen vittumaisia busseissa, metrossa, junassa ja ratikassa. Valittavat kaikesta julkiseen liikenteeseen liittyvästä ja raivoavat näkyvästi. Jos bussi on myöhässä, saa kuljettaja siitä kuulla kyllä kunniansa.
Yksi päivä istuin bussissa väsyneenä matkalla töihin.
Laskin laukkuni viereiselle penkille, koska bussissa oli vielä paljon vapaita paikkoja. Bussiin tulee nainen, jota en edes huomaa, marssii penkkini viereen, mulkaisee minua ja istuu kassini päälle sanomatta mitään! Näin on käynyt minulle aiemmin myös metrossa. Mikä ihmisiä vaivaa? Sitä voi kyllä ihan nätisti kysyä, "anteeksi, voinko tulla tähän istumaan" jolloin vastaan, että tietenkin!
Tuo on jo niin törkeyden huippu mielestäni ja tuota harrastetaan yllättävän paljon.
2. Kauppaongelmaiset ihmiset. Ovat ilkeitä myyjille, valittavat tuotteista ja pitävät itseään aivan spesiaaliasiakkaana, ovat erittäin töykeitä ja letkauttavat inhottavia lauseita, mulkoilevat muita jonossa olevia kyllästyneen näköisinä ja näyttävät tämän myös kassaneidille. Vittuilevat kovaan ääneen, jos kassaneiti antaa vahingossa väärin takaisin, tai jää hetkeksi miettimään paljon se nyt olikaan. Kassaneidin ei pidä unohtaa plussakortista muistuttamista..Jos asiakas ei sitä muista näyttää, on sekin kassan vika! Ihmiset eivät myöskään ymmärrä sitä, että joku hidas kassapoikakin voi olla juuri vasta aloittanut tai ensimmäisessä työpaikassaan.
3. Koira- ja eläinongelmaiset ihmiset.
Valittavat eläinten jätöksistä, omistajista ja siitä, kuinka omistajat pitävät lemmikkejään vapaana, päästävät hihnassa liian pitkälle toisten ihmisten lähelle, valittavat siitä kuinka vapaana olevat kissat pitäsi ampua jne.
4. Muuten vaan vittumaiset ihmiset. Nämä tekevät kaikkea muuta, mikä ei edellisiin ryhmiin kuulu. Esimerkiksi kävelevät ihmisiä päin, tulevat pyörällä ja ajavat melkeen pyörätiellä kävelevän hölmöläisen päälle ja huutavat perään kun tollo ei tajunnut olla oikealla puolella. Tönivät, tuuppivat ja ovat muuten vaan epäkohteliaita. Kiilaavat jonoissa, änkeävät ruuhkasissa paikoissa. Muuten vaan ärsyttävä ryhmä.
Näistä päinkävelijöistä.. Tekevät sen varmaan vittuillakseen. Olettavat ja haluavat että sinä väistät, jos olet ajatuksissasi he kävelevät sinua päin tai jäävät eteesi. Tekevät sen aivan tahallaan. Mä en ihan ymmärrä. Salillakin kerran yksi mimmi tuli kapeissa portaissa vastaan aivan samaa puolta kuin minä, tuijotti silmiin vittumaisesti ja pysähtyi eteeni kunnes minä väistyn. Tietenkin väistyin, ajatuksissani kävelin samaa puolta mutta hänelle se oli kamala ongelma! Olisi varmaan seissyt siinä 5 minuuttia itse tietenkään väistämättä.
Annatko sinä penkkisi täydessä metrossa vanhemmalle ihmisille tai esimerkiksi raskaana olevalle? Kiitätkö asiakaspalvelijaa tai muuta sinua palvelevaa henkilöä? Pyydätkö anteeksi töytäissessäsi vahingossa toista? Avaatko oven ihmisille?
Hymyileminen toiselle ihmiselle ei vaadi paljon, mutta se antaa yllättävän paljon toiselle. Piristetään siis toistemme päiviä joko yksinkertaisella hymyllä tai esimerkiksi jollain kohteliasuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti