Elokuva-arvosteluja: Monica Belluccin parhaat

Monica Bellucci, syntynyt 20.syyskuuta 1964 Italiassa, on näyttelijä ja entinen valokuvamalli.

Alla esittelyssä 2 lempielokuvaani jossa Monica näyttelee.

MALÉNA - synkkää kauneutta

Kun kaunis nainen nimeltä Malena jää leskeksi alkavat kylän miehet, että pojat lähestyä surevaa naista. Himon lisäksi miehet ajattelevat nuorta kaunotarta jonkinnäköisenä palkintona jonka ahkerin saa.
Samalla kylän kateelliset ihmiset, miehet sekä naiset tekevät hänen elämästään sietämättömän.

Malenaa seuraa 13-vuotias poika nimeltä Renato, joka rakastuu Malenaan tulenpalavasti eikä saa pois tätä ajatuksistaan. Itseasiassa elokuva kertoo Renatosta, joka on kuitenkin liian pieni ja avuton jotta voisi suojella Malenaa häntä ahdistelevilta kylän ihmisiltä. Pojan fantasiat Malenasta ovat jokseenkin härskejä mutta myöskin huvittavia..

Elokuvassa itsessään ei hirveen monta dialogia Monicalla ole, vaan hän näyttelee enemmänkin kehonliikkeillä ja ilmeillään. Leffassa on viehättävää nostalgiaa ja lämmintä huumoria sekä omaa myös hienon kuvauksen ihmisten kateellisuudesta ja mitä kateus voi saada aikaan.








IRREVERSIBLE - brutaali

2002 Cannesissa paljon kohua ja paheksuntaa aiheuttanut Irréversible on vastemielinen ja brutaali elokuva. Silti siinä on jotain mielenkiintoista ja se on yksi lempileffoistani. Vastenmielinen ja kaoottinen kuvaustapa aiheuttaa pahoinvointia jo itsessän ilman sen kummempia splatterkohtauksia.

Elokuva pistää kuitenkin miettimään ja pohtimaan. Kamera pyörii holtittomasti valojen vilkkuessa taustalla, aiheuttaen ahdistavan, kaoottimaisen tunnelman elokuvan edetessä käänteisessä järjestyksessä.

Leffassa esiintyvä raiskauskohtaus on tehty väkivaltaleffoihinkin tottuneelle katsojalle erittäin epämiellyttäväksi. Ikävä kyllä siinä kohtaa kameran heiluminen loppuu, eikä kamera pitkän raiskauskohtauksen aikana käänny kertaakaan mihinkään, vaikka katsoja sitä kerkeää useaan otteeseen toivomaankin.

Leffa ei kiertele eikä tarjoa ulospääsyä epämiellyttävistä kohtauksista vaan näyttää brutaalimmatkin kohtaukset sellaisenaan kun ne ovat.

Irreversible kertoo väkivallasta sekä kostosta ja onnistuu puristamaan väkivallalla shokeeratun katsojan mielestä ajatuksia ja pohdintoja siitä kuinka synkkä ihmismieli on ja mitä seurauksia väkivallasta aiheutuu.

Traileri:    http://www.imdb.com/video/screenplay/vi2601845529/

Ihanakamala avioliitto - vai kuinkas se nyt olikaan?

Olen kuullut huhuja siitä, mitä naimisiin menon jälkeen tapahtuu. Nainen lihoaa. Seksielämä hyytyy. Ja kuinka naisen ensiaskel avioliiton jälkeen on hiusten leikkaus. Senhän minäkin tein. Jotenkin koomista kun sen tajusin.. Kaikki edellä mainitut ovat kuitenkin onnekseni vielä kunnossa, hiustenleikkausta lukuunottamatta.

Yli puolet nykypäivän liitoista hajoaa tilastojen mukaan.
Vastoin yleistä luuloa, avioliittoa ei kuitenkaan hajota se naimisiinmeno, vaan ihmiset ihan itse.
Säännöllisten kukkien kastelun lisäksi kotosalla, myös sitä parisuhdetta täytyy hoitaa ja huoltaa.



Olen miettinyt mitkä asiat minulle merkitsevät avioliitossa/parisuhteessa ja mitkä saavat arjen sujumaan ihanasti.

Vanhojen muistelu.

Mielestäni on tärkeää muistella vanhoja kivoja juttuja ja yhteisiä tekemisiä. Niistä saa aina hymyn huulille. Miten paljon sitä jääkin muistoja ja hetkiä mieleen.. Mulle nousee esim. heti hymy huulille kun mietin meidän häämatkaa tai vaikkapa alkuvaiheita kun tapailimme. :)

"Do you love me because I am beautiful, or am I beautiful because you love me?"

Luottamus ja rehellisyys - avainsanoja. Ilman näitä avioliitto, tai mikään parisuhde ei voi olla vakaalla pohjalla.

Avioliittolainkin mukaan puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Lain perusperiaatteen mukaan puolisoiden tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta ja yhteisesti toimia perheen hyväksi. Pidetäänpäs se mielessä..

Myöskin intohimo ja seksuaalisuus ovat mielestäni erittäin vahvassa roolissa. Tärkeää on molempia osapuolia tyydyttävä seksielämä. Tietenkin mahdolliset työt/lapset yms. vaikuttavat siihenkin, mutta kun seksielämä hymyilee, hymyilee monet muutkin asiat! Mielestäni uusien juttujen kokeileminen ennakkoluulottomasti tuo vain uusia ulottuvuuksia - jos ei, niin sitten se ei ollut se oma juttu.

Oman vakituisen kumppanin läsnä ollessa ei tarvitse häpeillä tai ujostella mitään, vaikkakin sitä parisuhteissa varmasti tapahtuu. Yleensä tälläinen kumpuaa siitä, ettei olla sinut itsensä kanssa. Tutustukaahan eka itse itseenne, ennekuin vaaditte teidän vartalon tuntemusta kumppaniltanne. Kaksi ihmistä löytöretkellä samanaikaisesti on aina haastavampaa kuin yksi. ;) Jotta kumppani voisi miellyttää sinua sängyssä, on sinun myös itse tiedettävä mistä tykkäät.

Toinen ei myöskään saa painostaa toista ja uusiin asioihin voidaan tutustua ajan kanssa, toisen suostumuksella tietenkin. Kannattaa muistaa, että kyseessä on kuitenkin se oma ihana ja luotettava kumppani, joten mitä turhaa kainostelemaan!

Riitoja on jokaisella. Tärkeätä on pystyä olemaan ihan oma itsensä ja tuomaan esille omat mielipiteet sekä tunteet.

Riidoissa kannattaa yrittää pysyä faktoissa ja jättää turhat syyttelyt ja nimittelyt väliin. Riidassa kuitenkin jompi kumpi osapuolista on oikeassa, tai sitten molemmissa on hieman vikaa. Jos itse tietää olevansa syyllinen, pitää yrittää nöyrtyä ja myöntää se, vaikka se joskus vaikealta tuntuukin.

Mykkäkouluista ei ole kauheasti hyötyä, kehittävempää olisi keskustella asiat suoraan läpi. Toki jokainen kokee vihantunteet yms. erilailla ja riitakäyttäytyminen on myöskin erilaista.

Itse esimerkiksi en osaa keskustella hermostuessani huutamatta, kovaääninen kun olen muutenkin. Volyymit lähtee herkästi nousuun....! :D

Pitää myöskin yrittää oppia lukemaan sitä toista ja tarvittaessa pyytämään anteeksi jos siihen on aihetta.

"Love is like a mountain,
hard to climb,
but once you get to the top

the view is beautiful."

Oma elämä ja me -henkisyys

Oma aika on tärkeää molempien osapuolien kannalta. Vaikka parisuhteessa muodostuukin vahva me-side ja monet asiat jaetaan, on tärkeää että molemmilla on omaa yksityisyyttä ja aikaa tarvittaessa. Sen takia molemmilla omat menot ja harrastukset eivät tee pahaa parisuhteessa, päin vastoin.

Nauru ja huumori - yhteiset ilon aiheet tekevät hyvää! Mikä sen parempaa kun kölliä sohvalla ja nauraa räkättää yhdessä kaikenmaailman tyhmille jutuille...eli toisin sanoen, se oma kumppani on myös hyvä ystävä. Voidaan jakaa ilot ja surut, ja tarvittaessa osataan hoivata ja lohduttaa toista.

"The spaces between your fingers were created so that another's could fill them in."




Täydellisen vaimon titteliä hakemassa..

Olen välillä miettinyt, kuinka tahtoisin olla täydellinen ja ihana vaimo. Minulla on varmasti parannettavaa tietyissä osa-alueissa, mutta tahdon että toinen on onnellinen kanssani. Tahdon myös olla toisen silmissä viehättävä. Yritän pitää itsestäni huolta ja vaikka olisikin naimisissa, ei se tarkoita että nyt kun on mies saatu sanomaan tahdon, voidaan höllätä ja muuttua sohvamursuksi sipsipussien kera. Joskus toki yhteiset hetket sohvalla herkkujen kera on juuri sitä parhaimmistoa! Välillä pitää osata ottaa rennommin.

Yritän panostaa siihen, että olen huomaavainen ja herttanen, ja välttää turhaa kiukuttelua ja jopa ehkä satsata kodinhoitoon. Siinä olen meinaan aika surkea ja sen kyllä kaikki tietääkin..Vielä jonain päivänä minäkin opin!

Rakastunut tunnetila on upea! Se tuttu ihana fiilis, mikä alkuaikoinakin jyllää kokoajan. Ihan kun olisit juuri tavannut toisen vaikka vuosia onkin jo vierähtänyt useampi.

 "If there's time for only three words in my lifetime, it would be, I love you."

SALOU!

Heippis! Matkakohteeksi tosiaan valikoitui Salou, lupailin siitä päivittää vähän.

Menomatka Salouhun oli rankka. Niin perkeleen rankka, sanoisinkos.

Lähdettiin aamulla 04.00 kohti lentokenttää ja perillä Saloussa oltiin seuraavana päivänä 4-5 maissa.
Eka lento välilaskulla Frankfurtissa, sitten lentokenttäbussille ja muistaakseni 2hdella junalla. Tultiin taksilla Salouhun ja heitin vitsillä ikkunasta katellen että toivottavasti toi ei ainakaan oo meijän hotelli, hehe! No mutta, taksipa alkoi juuri sen kohdalla hidastaa...Se oli meidän hotelli!! Arguuspark, apartment hotel. En suosittele!

Ihmeteltiin ulkopuolella, asunto oli kerrostalo minkä pääoveen tarvittiin avaimet. Kuultiin, että respa on vähän matkan päässä, ehkä n. 200m. Käveltiin sinne, saatiin avaimet ja vihdoin hotelliin. Mielessä kiilsi ranta, mihin oli suunnitelmana mennä vielä hetkeksi köllimään!

Tulimme asuntoon, se oli aivan kauhea: Kämppä 1. tasossa. Metrin päässä vastapäätä parvekkeita! Eieieie.......Lattiat erittäin likaiset ja tahmaiset, tasot likaiset ja leivänmuruissa, vessapaperit ja lakanat puuttuivat, astiat olivat rasvaiset. "Ei voi olla totta!" Takasin respaan vitustuneen ilmeen kera ja valittamaan, että emme todellakaan aio yöpyö tossa läävässä yhdeksää päivää! Respan nainen pyörittelee silmiä ja antaa uudet avaimet. "Käykää kattomassa tämä huone!"

Lattiat edelleenkin likaset ( Vähän siistimmät kun edellisessä) ja tasoilla taas leivänmuruja. Lakanat ja wc-paperi puuttuu taas. Wc haisee. Käydään taas ketustuneena valittamassa ja todettiin että jos siivooja saadaan niin voidaan jäädä. Siivooja tulee ja pyyhkäsee huolimattomasti lattiaa (ei tasoja) ja pölypallero vierii esiin lattialle ja siihen se jääkin.

Käytiin koko loman ajan n. 6 kertaa valittamassa, kun mikään ei pelannut. Kysyttiin pyyhkeistä, että milloin ne vaihdetaan ja vastaus kuuluu "sitten kun te lähette"...Sama homma siivouksen kanssa...voi hyvää päivää!!!

Hotellin uima-allas alue on täynnä teinejä - jeejee, kunnon nuorisokämppä. Haettiin lomalta rentoutusta, ei bileitä. Allas alue on todella askeettinen ja ruma, lasten allas on n. 15cm täynnä jotain liejua ja pulloja sekä roskia, poissa käytöstä. Allas-alueen suihkut eivät toimineet.

Kaiken valituksen ja alkujärkytyksen jälkeen päästiin rannalle käppäilemään 8 maissa.


Muu loma ekaa päivää ja paluupäivää (joka oli myöskin rasittavan pitkä) oli oikein ihana ja rentouttava, Salou on nätti ja vehreä paikka pitkine rantaboulevardeineen.
Rannat  ovat pitkät, vaikkakin todella crowded, eli tungosta riitti.

Plussaa, että brittejä ei pahemmin ollut, vaan turistit koostuivat lähinnä ranskalaisista, muualta tulevista espanjalaisista ja venäläisistä ja hollantilaisista.

Pahemmin ei tullu syötyä ulkona kun paikallisissa hampurilaismestoissa :D ja tehtiin enimmäkseen kotona ruokaa, mutta kerran käytyyn syömässä niin täytyy sanoa että ruoka oli kyllä viimesen päälle.

Yöelämä oli todella vilkasta ja ihan kunnon klubejakin löyty, maustettuina hyväkroppasilla esitanssijoilla!

Käytiin myös historiallisessa kaupungissa Tarragonassa joka oli kyllä todella kaunis kaupunki. Tykkäsin hirmusesti, ihanan idyllinen. Yhen yön bilevisiitti tehtiin myös Barcelonaan, hitsin iso mesta kyllä!


Ohessa vähän kuvia reissulta. :)

Salou

Tarragona

Barcelonaa vähän..

Ylipainoisuus yleistyy...

Olin eilen bussissa ja huomasin katua ylittävän sairaalloisen ylipainoisen, n. 30-vuotiaan naisen. Hänen kävely oli todella vaikeaa, tosin näytti siltä, että hänellä olisi joku lonkka tms. vika jalassa. Hitaasti, mutta varmasti hän suoraan sanoen vyöryi tien yli. Näky oli jotenkin silmiinpistävä, kökötin bussissa ja tapitin ikkunasta ulos..En jotenkin saanut katsettani irti hänestä - kunnes huomasin etteivät n. 15 muutakaan matkustajaa. Minua alkoi samalla säälittää ja hävettää, kun huomasin kaikkien muidenkin matkustajien tuijottavan häntä.

Itse olen aika urheilullinen ihminen, monien urheilemattomien ihmisten mielestä varmaan jonkin sortin liikunta-addikti. =D

Olen vain miettinyt, että kuinka ihmiset päästävät itsensä tuohon kuntoon? Tai tiedän kyllä, ihmiset lihovat eri syistä, mutta en vain pääse samaan ajatusmaailmaan mitenkään. Itselläni ei psyyke kestäisi tuollaista. Tiedän, etten koskaan tule olemaan sellaisessa kunnossa, koska ennen kuin pääsisin lihoamaan kunnolla, olisin jo laihduttanut.

Voin kuvitella sen ahdistuksen ja epämukavan olon, mitä ylipaino aiheuttaa. Olo on varmasti todella raskas ja epämiellyttävä. Itselläni kun tähän ripakinttukuntoon tulee + 5kg, niin alkaa jo ahdistaa, toki  niin ulkonäöllisistäkin syistäkin, mutta ihan muutenkin. Olo ei enään ole niin keveä ja tuntuu, että hengästyy paljon helpommin. Niin kauan ymmärrän vielä, kun itsellä on hyvä olla ja on tyytyväinen itseensä, mutta siinä vaiheessa kun alkaa paino olemaan terveydelle vaaraksi ja ei ole enään hyvä olla, olisi syytä tehdä jotain. Mutta eihän se helppoa ole ei. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja itsekuria.

 

Monesti tullut salilla, tanssitunneilla, lenkillä tms. vastaan todella lihavia ihmisiä. Mua kiinnostas tietää, että  mitä nämä ihmiset oikein syö, kun vuodesta toiseen treenaavat mutta mitään ei näytä tapahtuvan? Ilmeisesti sitten roskaruokaa ja herkkuja. Liikkuva ihminen voi kuitenkin syödä aika paljon. Joskus olen joltain kysynyt, kun paino-ongelmista tullut puhetta, niin mitä oikeen syöt? Mielenkiintoisinta tässä on, että ruokavalio näyttää olevan melkein parempi kun minulla ja silti on ylipainoa ja treeniä tulee mukamas enemmän kun tarpeeksi. Silloin taitaa jotain herkkuja jäädä mainitsematta. Paras tapahan olisi pitää aluksi ruokapäiväkirjaa, jotta näkee mitä todella syö eikä huijjaa itseään.

Eniten huolestuttaa lapset. Katukuvassa näkee paljon lapsia ja nuorisoa, joilla makkarat oikein vyöryvät vaatteiden yli. Siihen vielä yhdistettynä tämä nykymedian MTV muoti, niin voi hyvää päivää. Lapset eivät kuitenkaan voi tehdä itse valintoja ja tällöin lapsen kasvatus ja ruokavaliosta huolehtiminen on vanhemman vastuulla. Tutkitustihan lasten ruokailu- ja makutottumukset saattavat vaikuttaa sitten vanhemmallakin iällä.

Tuntuu, että kauheasti markkinoidaan sitä, että ole tyytyväinen itseesi ja lihavuus on kaunista. Kyllä, esim. muodokas ja runsas nainen voi hyvinkin olla kaunis ja seksikäs, mutta reilusta ylipainosta on haittaa terveydelle.  Myöskään muutama kilo ylimäärästä ei tee vielä kenestäkään läskiä, eikä kaikkien tarvitse tosiaankaan näyttää malleilta. Ihan samanlailla mielestäni mallimaailmojen ihannoima anorektisuus on sairasta.

Silti  ihmettelen sitä, miten joiltain ei löydy yhtään yritystä eikä kiinnostusta oman hyvinvoinnin suhteen. Ei se paljoa vaadi vähän vilkasta mitä sinne napaan lappaa. Ja voi sitä herkutellakin välillä. Ei se yksi sipsipussi tai karkkipussi silloin tällöin mitään sen kummempaa tee. Kyse on lähinnä siitä, tarviiko sitä vetää joka päivä. Kirjotinkin aikaisemmin riippuvuuksista, tämä on yksi niiden joukossa..

Saisiko teille olla päihteitä vai riippuvuutta vaiko molempia samaan aikaan?

Miksi ihminen käyttää päihteitä?

Halutaan irroittautua arjesta, joillekin se taas saattaa olla pelkkä tapa sosiaalisissa piireissä sekä mahdollisesti joillekin ujoille tai epävarmoille ihmisille helpotus vuorovaikutuksessa, kun tuntee olonsa itsevarmemmaksi, sosiaalisemmaksi ja avoimemmaksi. Toiset saattavat etsiä itseään, toiset taas haluavat olla ajattelematta mitään tai stressaamatta mistään ja ainoastaan rentoutua ja pitää hauskaa.


What a feeling..

Päihteet tekevät sen mitä ihminen hakeekin niistä, mutta vain väliaikaisesti.
Päihtyneenä unohdat huolet vähäksi aikaa ja fiilis on parempi. Mutta sitten kun se oikea maailma tulee taas takaisin, tajuat että samassa tilanteessa ollaan, mikään ei ole muuttunut. Päihteitä voi tietenkin ottaa aina lisää ja uudestaan, muttei se mitään muutosta tee elämään.
Korkeintaan riippuvuuden ja mahdolliset muut ongelmat.

Pysyvästi vääristynyt mielikuva luo tavallaan uudet arvot, ajatukset ja fiilikset.
Todellisuus saattaa lyödä päin naamaa ja jossain vaiheessa tunnet olevasi hukassa.
Todellisuutta voi toki joskus hieman pehmentää sen ollessa liian masentava tai muuta vastaavaa- mutta kannattaa kuitenkin muistaa, että sinne joutuu palaamaan.


Mikä on liikaa?

Mielestäni rajan ylitys on tapahtunut päihteiden käytössä, kun niiden käytölle alkaa löytämään yhä useammin useita hyviä syitä. Päihteisiin tulee helposti tapariippuvaisuus aluksi - useimmiten ihan pelkästään sosiaalisista ympyröistä johtuen. Useimmiten päihteitä liikaa käytettäessä ihminen vähättelee siitä aiheutuvia haittoja vaikka ne tavallaan tiedostaakin. Kun aletaan ranskalaisilla viivoilla vertailemaan miinuksia ja plussia, kumpiakohan tulee enemmän?

Jokainen aikuinen ihminen tekee toki omat päätöksensä - itse olen sillä linjoilla, että välillä voi pitää hauskaa, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta pitää osata relata ja tehdä välillä muutakin. Itse tykkään käydä ulkona, kuuntelemassa musiikkia ja tanssimassa - ja joo, joskus jopa päihtymässä! ;) Mutta kyllä se hauskanpito selvinkin päin onnistuu.

Paljon olen bileympyröissä törmännyt siihen, että on pakko bilettää vaikkei enään edes tekisi mieli. Todetaan että ei jaksaisi millään, väsyttää kauheasti, mutta siitä huolimatta lähdetään. Myöskin päihteidenkäyttö näyttää kutkaavan hurjasti, joilloin mikäs sen parempi tekosyy kun lähteä ulos - voi taas päihtyä.

Viikonloppuna näin metrossa miehen, johon en eka kiinnittänyt mitään huomiota, kunnes huomasin järkyn kokoiset tummansiniset injektiojäljet molemmissa kyynärtaipeissa. Aika järkyn näköiset ja oli selvästi piikitetty useaan kertaan samaan kohtaan. Musta olisi mielenkiintoista haastatella  sellasta ihmistä joka esim. piikittää itseään säännöllisesti, lähinnä kuulostella ajatusmaailmaa päihteistä ja siitä onko tyytyväinen elämänlaatuunsa ja tekisiki jotain toisin jos voisi vai onko kaikki ihan niinkun pitääkin omasta mielestä.

Päihde josta ei olisi haittaa olisi kyllä kuuma keksintö tähän maailmaan. Ainakaan toistaiseksi sellaista ei olla keksitty...sitä odotellessa.



Addicted to ----?

Riippuvuus on mielenkiintoinen asia, että miten sitä ihminen onnistuukin jäämään erinäisiin asioihin koukkuun.
Riippuvuudenhan ylipäätään erottaa siitä, että se alkaa hallitsemaan elämää ja siitä tulee pakkomielle.
Riippuvuudet luokitellaan yleensä fysiologisiin eli ruumiillisiin ja psyykkisiin riippuvuuksiin. On myös sosiaalista riippuvuutta. Riippuvuus voi myös toki olla haitallista ja haitatonta.  Riippuvuudet saattavat myös johtaa toiseen riippuvuuteen, eli yhtäaikaisesti voi näin olla osallinen sekä fysiologisesta että psyykkisestä riippuvuudesta.

Erilaisia riippuvuuksia on monia, esimerkiksi seksiriippuvuus, syömisriippuvuus, työriippuvuus, läheisriippuvuus, päihteet, lääkkeet, kofeiini, shoppailu, nettiriippuvuus, peliriippuvuus, urheilu, solarium...listaa voisi jatkaa loputtomiin.
(Itselläni taitaa olla jonkinlainen nettiriippuvuus kyllä, myönnetään! Ja läheisriippuvaisuuskin kuulostaa tutulle, hehheh!)

Kaikkea sopivasti ja kohtuudella siis! :)

Maybe all men are a drug. Sometimes they bring you down and sometimes, like now, they get you so high.

Hikipedia kertoo: Mies = Nainen - Naisen logiikka + Miehen logiikka + Ajotaidot + Miespuoliset sukuelimet.

Miehet.
Niin paljon hyvää, mutta voi niitä miehisiä puolia. Tavallaan niitä kaipaa, mutta tavallaan niihin välillä hajoaa aivan täysin. Miesten logiikka on useimmiten jotain aivan uskomatonta, varsinkin parisuhdeasioissa. No on se kyllä muutenkin.

Miehet eivät näytä ymmärtävän naisten yliselkeää ilmaisua, joten kopsaan naisten laatimasta seurusteluoppaasta vähän sanakirjaa miehille:

SE ON IHAN SUN PÄÄTÖS= eihän asiaan ole kuin yksi ratkaisu, ja sen pitäis olla sullekin selvä.

TEE SÄ MITÄ TAHDOT = kosto on kauhea.

MEIDÄN PITÄIS PUHUA = mä aion nyt avautua ja sä vittu kuuntelet

MÄ OON PAHOILLANI = sun ois syytä olla vielä enemmän pahoillasi.

SIITÄ VAAN, SENKUN MENET = jos lähdet, niin saat katua.

EN MÄ OLE LOUKKAANTUNUT = tietenkin mä olen loukkaantunut, ääliö.

OLETPAS SÄ TÄNÄÄN HUOMAAVAINEN = onko tänään seksipäivä?

VÄHENNETÄÄN ROMANTTISESTI VALOJA = olen ihan jumalattoman turvoksissa

ONPAS TÄÄ KEITTIÖ EPÄKÄYTÄNNÖLLINEN = ostin uuden keittiön, se pitää asentaa huomenna.

MITÄS JOS HANKITTAIS UUDET VERHOT? = ...ja huonekalut ...ja maalataan makuuhuone.

MÄ KUULIN JOTAIN MELUA = sä olit melkein nukahtanut ja mua ei vielä väsytä...

MÄ RAKASTAN SUA IHAN HIRVEÄSTI = meillä on tyttöjen lomareissu tiedossa.

OONKOHAN MÄ LIHONUT? = kato nyt miten hyvännäköinen mä olen.

EN MÄ MITÄÄN HUUDA = totta hitossa huudan, kun mulla on hyvä syy.

TOTTAKAI = kyllä tai ei

EI = kyllä tai ei

NIIN KAI = ei

IHAN MITEN VAAN = ei




Saippuaoopperaa...
Mieheni aina nauraa ystävieni saapuessa meille, että kohta alkaa Kauniit ja Rohkeat.
Elämme kuulemma saippuaoopperaa juttujemme kanssa.
Tai ainakin minä kuulemma elän sitä muiden kautta, naimisissa kun olen. Totta!
Minua aidosti kiinnostaa ystävieni ihmissuhdeasiat ja kaiken maailman ongelmat. Mutta sitä vartenhan ystävät ovat. Mieheni on useasti hämmästellyt, että kuinka naisten keskusteluaiheet painottuvat useimmiten ihmissuhteisiin.

Sinkkuelämää-sarja.
Aikalailla tuttuja keskustelunaiheita, vaikkakaan en itse olekaan sinkku. Enpä usko minulla pahemmin juttujen muuttuvan, olin sitten sinkku tai naimisissa.

“If you are single there is always one thing you should take out with you on a Saturday night... your friends.”
Kyllä, tyttöjen ilta! Sellainen pitäisi pitää taas. Sais rauhassa höpöttää ja hekottaa mitä parhaimmille jutuille!

Viimeksi kun kerroin miehelle meidän jutelleen ystävättäreni kanssa rikosoikeudesta ja laista,
oli mieheni aivan hämmästynyt. "-Mitä te tollasia puhutte?"
Kuinka niin? Nyt taitaa olla aika tsempata teinibimbosta aikuiseksi naiseksi. Ehkä. Tai ehkä en jaksa.

Olen yrittänyt vakavoida asemaani värjäämällä tukkani vaaleasta tummaksi.
Vakavuuspisteet vähän nousivat, mutta tämä kupliva ja avoin luonteeni leimaa minut täysblondiksi.
Ensivaikutelma minusta on varmaankin hieman höpsö, puhelias, turhankin avoin, kevytkenkäinen.
Tai näin minusta välillä tuntuu. Tavallaanhan olenkin tuota, mutta löytyy tästä ilokupla-pakkauksesta muutakin.

Kuivemmat (lue: minun mielestäni tylsemmät) jutut antavat ehkä joidenkin mielestä älykkäämmän vaikutelman, mutta mä olen niin hektinen, etten jaksa olla niin vakava. Kyllästyisin siihen ennen kuin kerkeisin edes aloittamaan.


Taidanpa siis pysyä hömppänä omana itsenäni, kaipa minutkin on joku ottanut edes puoliksi vakavasti,
kun vihillekin on jo asteltu..

“But the most exciting, challenging and significant relationship of all is the one you have with yourself. And if you can find someone to love the you you love, well, that's just fabulous.”

Huonosta päivästä parempi päivä

Päivän piristys

Kauhean väsynyt olen jotenkin ollut pari viikkoa. Ja hieman epäsosiaalinen fiilis. Tänäänkin sää on taas aivan peestä. Aamumetrossa mököttäessäni luin metrolehdestä tesktin joka sai hymyn kasvoilleni.

Päivän kysymys kuului? "Miksi maahanmuuttajabussikuskit vaikuttavat mukavammilta kuin suomalaiset?"

Vastaus: "Maahanmuuttajien kotoutuminen on vielä kesken. He eivät ole omaksuneet suomalaista palvelukulttuuria, jossa asiakas on arvoasteikossa jotain eläimiinsekaantujan ja jääkaapin takaosasta löytyneen toissakesäisen sillipurkin väliltä."

Kotouttamiseen on toki suunnattava lisää voimavaroja, jotta maahanmuuttajistakin saataisiin vielä jonain päivänä koulutettua epäkohteliaita jurottajia. :D


Muoti-ilmiö:
Miesten legginssit.

Yritän poistaa mielikuvaa päästäni jossa hieman lihava vanhempi mies kävelee itsevarmasti kadulla tiukat legginssit jalassa. Tämän mielikuvan olen nähnyt ihan livenä jo naisilla, eikä sekään ollut kaunis näky, mutta tämän jättäisin mielellään näkemättä.

Hölmöltähän nuo näyttäisivät joka tapauksessa, oli ne sitten lihavalla tai hoikalla miehellä. En voi olla miettimättä mihin suuntaisin katseeni kun miesten etumukset pullottaisivat kireissä leggareissaan.
Vain syntinenhän tollasiin paikkoihin vilkuilisi, mutta eihän tollasta nyt voisi olla katsomattakaan!

Miehille vinkiksi legginsseihin pukeutuessaan, että seksin saanti voi mahdollisesti vaikeitua, jos mimmit alkavat rankkaamaan miehiä legginssien etumuksen ulottuvuuden perusteella. Ennenkun kaikki vaateketjut alkavat innoissaan tilaamaan näitä seksikkäitä herkkupeppujen korostajia, kannattaa myöskin miettiä edustavatko suomalaiset miehet kuvan ensimmäistä miestä vaiko jälkimmäistä miestä ja miettiä sitten uudelleen.

Ja hameethan ovat myös tulossa miehille muotiin:

Miksei samantien oteta korsetteja miehille? Ei tarvisi sohvaperunoidenkaan enään huolehtia kaljamassusta, kyllähän jokaisella on oikeus upeaan uumaan!

Elämä on ihanaa - vai onko?

Most people are about as happy as they make up their minds to be.
-Abraham Lincoln




Mieli. Keho. Minusta on tärkeää, että nämä kaksi ovat balanssissa. Kuinka vaikeaa se onkaan olla stressaamatta tyhmistä jutuista sekä olla pienistä asioista onnellinen? Pystytkö nauttimaan yksittäisistä pienistä asioista, kuten esimerkiksi vaikkapa sateen jättämästä tuoksusta, kimmeltävästä lumihangesta tai vaikkapa kassaneidin ystävällisestä hymystä?

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään hetkeksi, että oletko onnellinen? Tärkeää olisi, että jokainen oppisi kuuntelemaan itseään ja tekee sitä mistä oikeesti pitää. Elämme vain kerran, joten tee elämästäsi juuri sellainen kuin itse haluat.
Ei sellainen kun muut haluavat.Tutki itseäsi. Teetkö asioita, mitä muut haluaa, tai muutkin tekee, vai teetkö niitä koska nautit niistä? Jokainen etsii itseään ja sitä omaa juttua - niin harrastuksissa, työelämässä kuin ihmissuhteissakin.
Voi olla, että joillain se menee täysin ohi, eikä elämän aikana tule löydettyä sitä omaa juttua ja se on harmillista, koska sellainen varmasti jokaiselle on.
Jokainen on hyvä jossain. Eikä se "oma juttu" löydy varmastikaan itsestään, vaan pitää oma-aloitteisesti kokeilla uusia juttuja. Jos sinua todella kiinnostaa jokin asia, mutta olet epävarma pystytkö siihen, kokeile. Yllättävän moni ajattelee "en minä, kun olen tällänen ja..". Itsekin välillä siihen syyllistyn. Ja mitään hävittävää ei ole. Sitten se ei ollut sinun juttusi.

Joillekkin ihmisille on erittäin tärkeää, että elämänrytmi on kontrolloitu, säännöllinen ja tasapainossa. Näin siitä ollen saadaan mielihyvää, kun pystytään kontrolloimaan itseään mitä erilaisimmissa asioissa. Tunne on mahtava, kun pitää itseään kurinalaisena ja että kaikki on tip top järjestyksessä. Mutta, tässäkin asiassa on kääntöpuoli. Mitenkäs sisäisen tasapainon laita?

Jotta saisi myös sisäisen puolen balanssiin, täytyy kaikkien tuntemuksien osoittaa samaan suuntaan ja välttää ristiriitoja. Se miten käyttäydymme ja miltä näytämme ulospäin, ei kerro sitä mitä pään sisällä ajattelemme ja tunnemme.
Jos ristiriitatilanne syntyy, pyrimme tietenkin palauttamaan balanssin vaikkapa sitten valehtelemalla itsellemme. Syyllisyys (ns. morkkis), katumus ja ahdistus ovat merkkejä epätasapainosta, ja tietenkin ihminen vakuuttelee itselleen jotta pääsee mielensä ja kehonsa kanssa takaisin tähän ihannoituun fiilikseen. Ihanteellisinta olisi saavuttaa mielenrauha ja balanssi ilman valehtelua.

Mieti mitä osa-alueita voisit parantaa, mitä tyhmiä ja turhia tapoja voisit vähentää, kuten vaikkapa turha stressi. Nykypäivänä harva on tyytyväinen mihinkään. Jos asiat ovat muuten hyvin, luonnollisesti aletaan stressata vähäpätöisimmistä ja turhamaisemmista jutuista.

Itsekin huomaan olevani levoton, vaikka kaikki on erinomaisen hyvin. Olisi tärkeää, että asettaa itselleen pieniä tavoitteita, vaikka kaikki olisikin erinomaisesti. Se auttaa ihmistä pysymään vireessä ja tasapainossa ja mieli saa työskentelyä kun on jotain pientä projektia menossa.

Pääasia, on että tietää mitä haluaa ja saa motivaation siihen, mutta myös osaa tunnistaa löytyykö siihen voimavaroja. Tärkeämpää olisi, että käytettäisiin voimavaramme elämästä nauttimiseen ja niihin juttuihin mitä oikeasti tahtoo.
Keskity rakkauteen, läheisiisi, nauti luonnosta ja hoida mieltäsi ja kehoasi.

Ihminen - laajalle levinnyt äkäisyysbakteeri

Ihmiset ja kiire. Tuntuu että kaikilla on kamala kiire joka paikkaan. Ihminen tekee itse itselleen kiireen. Luo aikatauluja, milloin on harrastusta, työtä, kaupassa käyntiä, ystävien näkemistä, pitää käydä siellä sun täällä. Ja sitten siitä stressataan kauheasti. En ymmärrä, miten ennen vanhaan käytettiin lankapuhelimia. Nykyään tuntuu, ettei ihmisillä ole edes kunnolla aikaa vastata puhelimeen, mitäs sitten jos olisi kotipuhelin? Eihän sitä tavoittaisi enään ketään.

Pääkaupunkiseutu on hyvä esimerkki. Jokainen juoksee jotakin kohti, jokaisella on joku määränpää. Kasvojen ilme on useimmiten kiristynyt ja tuskastunut, eikä kellään ole pahemmin aikaa pysähtyä hetkeksi. Ihmiset eivät hymyile. Jos osut johonkin vahingossa, tulee vihainen mulkaisu ja mahdollinen tönäisy takaisin.

Busseissa ihmiset istuvat naama vääränä ja huutavat 3 minuuttia myöhässä tulleelle bussikuskille miten hän kehtaa. Kerrankin eräs nainen katsoi vihasena kelloa pysäkillä tuhahtaen ärsyyntyneesti, että kello on jo 23 yli! Bussin oli määrä tulla 22 yli.

Kaupan tiskille jonottaessa ihmiset naputtavat sormia ja mulkoilevat kassatätiä vihaisesti. Koska MULLA on kiire. MUN pitää päästä nyt tästä. MINÄ en jaksa odottaa. MINÄ olen väsynyt ja MINULLA on ollut rankka päivä. Ihmisten itsekeskeisyydestä ja töykeydestä näkee joka päivä useita esimerkkejä. Ihmiset ja törkeyksien huiput. Jaottelisin nämä muutamaan ryhmään, tosin nämä voivat olla samoja ihmisiä, jotka valittavat kaikesta. Tässä Helsingin "suurimmat" ongelmat:

1. Kulkuvälineongelmaiset ihmiset. Poikkeuksellisen vittumaisia busseissa, metrossa, junassa ja ratikassa. Valittavat kaikesta julkiseen liikenteeseen liittyvästä ja raivoavat näkyvästi. Jos bussi on myöhässä, saa kuljettaja siitä kuulla kyllä kunniansa.


Yksi päivä istuin bussissa väsyneenä matkalla töihin.
Laskin laukkuni viereiselle penkille, koska bussissa oli vielä paljon vapaita paikkoja. Bussiin tulee nainen, jota en edes huomaa, marssii penkkini viereen, mulkaisee minua ja istuu kassini päälle sanomatta mitään! Näin on käynyt minulle aiemmin myös metrossa. Mikä ihmisiä vaivaa? Sitä voi kyllä ihan nätisti kysyä, "anteeksi, voinko tulla tähän istumaan" jolloin vastaan, että tietenkin!
Tuo on jo niin törkeyden huippu mielestäni ja tuota harrastetaan yllättävän paljon.


2. Kauppaongelmaiset ihmiset. Ovat ilkeitä myyjille, valittavat tuotteista ja pitävät itseään aivan spesiaaliasiakkaana, ovat erittäin töykeitä ja letkauttavat inhottavia lauseita, mulkoilevat muita jonossa olevia kyllästyneen näköisinä ja näyttävät tämän myös kassaneidille. Vittuilevat kovaan ääneen, jos kassaneiti antaa vahingossa väärin takaisin, tai jää hetkeksi miettimään paljon se nyt olikaan. Kassaneidin ei pidä unohtaa plussakortista muistuttamista..Jos asiakas ei sitä muista näyttää, on sekin kassan vika! Ihmiset eivät myöskään ymmärrä sitä, että joku hidas kassapoikakin voi olla juuri vasta aloittanut tai ensimmäisessä työpaikassaan.


3. Koira- ja eläinongelmaiset ihmiset.
Valittavat eläinten jätöksistä, omistajista ja siitä, kuinka omistajat pitävät lemmikkejään vapaana, päästävät hihnassa liian pitkälle toisten ihmisten lähelle, valittavat siitä kuinka vapaana olevat kissat pitäsi ampua jne.



4. Muuten vaan vittumaiset ihmiset. Nämä tekevät kaikkea muuta, mikä ei edellisiin ryhmiin kuulu. Esimerkiksi kävelevät ihmisiä päin, tulevat pyörällä ja ajavat melkeen pyörätiellä kävelevän hölmöläisen päälle ja huutavat perään kun tollo ei tajunnut olla oikealla puolella. Tönivät, tuuppivat ja ovat muuten vaan epäkohteliaita. Kiilaavat jonoissa, änkeävät ruuhkasissa paikoissa. Muuten vaan ärsyttävä ryhmä.

Näistä päinkävelijöistä.. Tekevät sen varmaan vittuillakseen. Olettavat ja haluavat että sinä väistät, jos olet ajatuksissasi he kävelevät sinua päin tai jäävät eteesi. Tekevät sen aivan tahallaan. Mä en ihan ymmärrä. Salillakin kerran yksi mimmi tuli kapeissa portaissa vastaan aivan samaa puolta kuin minä, tuijotti silmiin vittumaisesti ja pysähtyi eteeni kunnes minä väistyn. Tietenkin väistyin, ajatuksissani kävelin samaa puolta mutta hänelle se oli kamala ongelma! Olisi varmaan seissyt siinä 5 minuuttia itse tietenkään väistämättä.


Annatko sinä penkkisi täydessä metrossa vanhemmalle ihmisille tai esimerkiksi raskaana olevalle? Kiitätkö asiakaspalvelijaa tai muuta sinua palvelevaa henkilöä? Pyydätkö anteeksi töytäissessäsi vahingossa toista? Avaatko oven ihmisille?

Hymyileminen toiselle ihmiselle ei vaadi paljon, mutta se antaa yllättävän paljon toiselle. Piristetään siis toistemme päiviä joko yksinkertaisella hymyllä tai esimerkiksi jollain kohteliasuudella.

Let's Talk About Sex

Tänään mietiskelin, että miksi ihmiset pettävät nykyään niin paljon? Itse olen sillä linjalla, että jos ruoho näyttäisi olevan vihreämpää aidan toiselle puolen, niin voi sitten suosiolla jäädä sinne aidan toiselle puolelle. Molempia ruohoapajia harvemmin saa. Tuli mieleen hyvä esimerkki ollessani eräässä yökerhossa..

Olen baaritiskillä ja vieressäni oleva mies tuijottaa koko ajan takamustani ja osottelee sitä kavereilleen. Esitän etten huomaa mitään, ja ei menee aikaakaan kun mies ryhdistäytyy ja tulee juttelemaan. Hän pyytää saada tarjota drinkin, johon vastaan olevani varattu. Mies katsoo minua kysyvästi ja tokaisee, että "eikai se drinkin tarjoamista estä" ja hän on itsekin varattu, johon vastaan kohteliaasti hymyillen että "ei tietenkään". Otan vastaan drinkin. Hetken päästä miehen ystävät tulevat paikalle huudahtaen "Sähän oot hei varattu".
Mies puolustautuu sanoen, että niin tämä nainenkin.

Koko keskustelun ajan miehellä on pilke silmäkulmassa ja flirttaava hymy. Tässähän keskustelee kaksi varattua ihmistä, ei siinä mitään..Mies on tosin koko keskustelun ajan sen näköinen, että hakee nyt vähän jännitystä elämään toiselta varatulta ihmiseltä, käyttäen omalle tunnolleen tekosyynä sitä, että toinenkin osapuoli olisi varattu.

Hetken jo varmaan kuvitteli, että nyt pääsee yökylään, kunnes mieheni saapuu paikalle. Naamalleni tulee leveä hymy esitellessäni hänet drinkin tarjonneelle miehelle. Miehen flirttaushymy poistuu samantien ja taidan tehdä hänen olonsa epämukavaksi mieheni seuralla...Hubs. (Ei sen näin pitänyt mennä, mies kelaa!) Tarjosin vielä omalle miehelleni hörpyn drinkistä! Kuinka hyvää, vai mitä. Drinkin tarjonnut mies hymyilee ja yrittää esittää hetken viihtyvänsä, jonka jälkeen poistuu kiittäen seurastani. Oma mieheni ei ole milläskään, eikä kuuluisikaan. Mutta mitä tuo retku haki? Kyttäsi minua koko loppuillan, muttei tullut enään juttelemaan.

Joidenkin miesten baarikäyttäytyminen on muutenkin outoa. Iskulauseet ja tyylit ovat mitä oudompia. Perinteisten "sattuko kun putosit maahan taivaasta" lisäksi kuuluu myös välillä vähän pervompiakin tyylejä. Paras tähän asti on "Kävin wc:ssä äsken - - ja tietsä, haaveilin susta." Grr, melkein syöksyin miehen syliin. NOT. Mietin vain mielessäni, että "älä kerro enempää." Kaipaisin kyllä vastaavanalaisia tarinoita naisista. Itsellänihän niistä ei ole sen kummemmin kokemusta, nainen kun olen. Muutama nainen on tosin joskus tullut iskemään.


Ihmiset ovat muutenkin aika seksuaalisia. Toiset toki enemmän, toiset vähemmän. Lueskelin tuossa erästä foorumia, missä oli varsin mielenkiintoinen galluppi. "Masturboitko työpaikallasi?"
En löytänyt nyt sitä enään nopealla etsinnällä, mutta muistelisin aika usean ihmisen vastanneen kyllä. Siinä kysyttiin myös tarkennusta missä ja miksi. Usealla oli wc, oma työhuone jne. Mielenkiintoista.
Täytyypä tsekkailla työkavereiden ilmeitä kun tulevat wc:stä! ;)

Totuus tulee mummon suusta!
Mummoni sanoi joskus baarissakäymisestä, että siihen aikaan kun hän oli nuori, ei käyty diskoissa. Vain huorat kävivät diskoissa. Näkisipä tätä nykypäivän menoa..
Jaa-a. Aikamoinen mäkin oon sitten kai, tulee käytyä aika usein ulkona.

Yksi kerta mummo sanoi, että hän oli kattonut tv:tä ja sieltä oli tullut pornoa.
"Kamalaa, tollastako se nykyään on! Se nainen otti sen suuhunkin oikeen..!" Mitäköhän mummo miettisi minusta? Onneksi se ei tiedä musta läheskään kaikkea.. Onneksi ei tarvitse keskustella mummon kanssa seksuaalimieltymyksistä, voisin aiheuttaa sille aika pahat traumat.

Hmm, ja mikä idea tuossa alastonsuomi.comissa on? Pornossa on sentään ideaa, kaikki on niin siistitty, karvat sheivattu, valitaan kauniita ja seksikkäitä ihmisiä (joissain leffoissa!)kameran eteen.. Mutta tuo nettisaitti..hmm...kyllähän sieltäkin muutamia katsottaviakin tapauksia löytyy, mutta itse henk. koht katson mielummin kaupallista ja muokattua pornoa. Noi ihmisten omapostailut on vaan vähän liiankin todellista. Miettivätköhän ne ihmiset ikinä, että mitä jos heidät tunnistetaan niistä kuvista? Itse olen joskus huvikseen selaillut ja miettinyt josko vaikka bongaisin jotain tuttuja...No, vielä en ole ainakaan saanut ketään kiinni. ;)